tiistai 21. heinäkuuta 2015

Ennätystä tavoittelemassa

                                                           Ennätysyrityksen näyttämö.

Lähettäjä nostaa pistoolinsa, täyden katsomon pauhu yltyy, vieressäni jamaikalaisen hirmujuoksijan lihakset värähtelevät valmiina syöksyyn, nyt tavoitellaan ennätystä. Tai niin, jos nyt ollaan aivan rehellisiä, edessä on Kuhmon tyhjä urheilukenttä varhain aamulla.
Mutta ennätystä kuitenkin ollaan rikkomassa. Olen täysin vakuuttunut, että pystyisin tekemään oman ennätykseni. Lujaan uskoon on kolme syytä. Ensinnäkin olen kaikista työkiireistä huolimatta onnistunut juoksemaan säännöllisesti koko viime viikon. Toiseksi olosuhteet ovat ihanteelliset: 13 astetta, ei juurikaan tuulta, hiljainen aamuhetki, alla oikea juoksurata. Kolmas peruste on tärkein: en ole koskaan ottanut aikaa tällä matkalla. Ennätys olisi varma.
Ankara keskittyminen, ja sitten pamahtaa kuvitellun lähettäjän starttipistooli. Lähden liikkeelle, painan viivan kohdalla ajanoton käyntiin ja kiihdytän. Rata alla tuntuu mainiolta, sehän suorastaan ponnauttaa jokaisen askelen takaisin. Ensimmäinen suora päättyy, kaarre alkaa, syke nousee ja hengitys tihenee ja jo parinsadan metrin kohdalla huomaan aloittaneeni liian lujaa. 400 metriä ei näköjään voi juosta täysillä ainakaan tässä kunnossa. 300 metrin kohdalla alkaa tuntua selvää kangistumista ja maalissa pysäytän kellon aikaan 1.29. Mukaan ehtii tulla ylimääräinen kymmenen metriä, joten ehkä 1.28 olisi oikea aika. Siihen en ole tyytyväinen, mutta en kokeile uudestaan, tämähän on juuri sellainen sopivan huono oma ennätys, jonka pystyy vaivatta joskus rikkomaan.
Entä sata metriä? Sitäkään en ole kokeillut koskaan. Lähtötelineitä ei ole, joten sallin itselleni lentävän lähdön. Viivan kohdalla kello käyntiin, täysillä eteenpäin, ja kun pysäytän kellon, on kulunut 20 sekuntia. Matkaa näyttä taas tulleen ylimääräiset kymmenen metriä. Itse asiassahan näin lyhyt matka on hauska, sillä kerrankin voi vetää täysillä miettimättä jaksaako loppuun asti.
Tätä aikaa kannattaa yrittää parantaa saman tien. Heti kun hengitys on tasaantunut, lähden takaisin, ja nyt tuntuu paremmalta, jalat ovat lämmenneet ensimmäisessä yrityksessä kunnolla ja nyt askeleessa on riittävästi pituutta. Mainio juoksu, kerrankin kaikki menee kohdalleen. Paitsi että ei mene. Ajanotto ei olekaan käynnistynyt. Olen kiireessä ilmeisesti painanut nappia liian hiljaa.
Siis vielä kerran, silläkin uhalla että saisin reväytettyä jonkin lihaksen, jonka olemassaolosta en ollut aiemmin edes tiennyt. Liikkeelle, kellon käynnistys, täysillä eteenpäin, ja viivan kohdalla kellon pysäytys. Nyt lukema on 17.5 ja maksimikilometrivauhti 2.40. Ajanotto on tietysti epäluotettava, mutta silti olen kohtuullisen tyytyväinen. Jos vastoin kaikkia odotuksia saavutan neljän tunnin maratontavoitteeni, voin ottaa uuden päämäärän lyhyillä matkoilla. Tälläkin ajalla olisin sijoittunut aivan mainiosti 80-vuotiaiden sarjassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti