Polar V800 on huippu

Juokseminen ei ole varsinaisesti välineurheilua, mutta siihen saa silti kulutettua rahaa aivan kiitettävästi. Ensimmäisillä lenkeillä pituuden ja matkan mittariksi riitti Sportstracker enkä muusta tiennytkään. Nähtyäni juoksijan vilkuilevan ranteeseensa aloin selvittää asiaa ja ymmärsin sellaisiakin ihmekelloja olevan, jotka kertovat matkan ja nopeuden. Suuntasin Verkkokauppaan ja ostin ensimmäisen Garminin, tietenkin halvimman mallin. Se tuntui peräti hienolta, ja samalla se tietenkin innosti juoksemaan lujempaa, mikä taas ei ollut tarkoituksenmukaista.
Garmin palvelee periaatteessa edelleen hyvin, mutta sen akku ei riittänyt maratonille. Tai sitten juoksunopeuteni ensimmäisellä maratonilla ei riittänyt Garminin akulle. Sykemittarin eduistakin kuulin puhuttavan, joten hankin pykälää paremman Garminin. Akussa riitti virtaa, mutta minussa ei niin paljon, että olisin mennyt testaamaan kelloa maratonille. Sykkeitäkin oli hauska seurata ja asettaa merkkiääniä sykerajoille. Lopputulos oli kuitenkin se, että päätin lopettaa joko juoksemisen tai sykemittarin käyttämisen.
Kahta viikkoa ennen Helsinki City Runia Garminista katosi elämä kokonaan. Mikään ei auttanut, ei netistä löytynyt reseteointiohje, ei odottelu. Onneksi takuu oli voimassa ja vein kellon Giganttiin takaisin. Siellä se on vieläkin. Mitään ei ole kuulunut. Minulla ei siis ollut kelloa HCR:n lähestyessä. Mikä mainio tekosyy hankkia Polar V800, jonka olisin ostanut jo viime kesänä, jos sellaisen olisi jostain ylipäätään saanut. Ja nyt hintakin oli jo laskenut.
Ostin kellon, aukaisin paketin ja aloin ihmetellä. Garminin toiminta oli ollut äärettömän yksinkertaista ja se oli heti valmis. Polaria viritellessä tuntui olevan kaksi vaihtoehtoa: joko tulen hulluksi tai sitten en. Käyttöohjeesta ei juuri ollut apua, eikä edes ranneke tahtonut taipua ranteeseeni sopivaksi. Näinkö tämäkin nyt meni väärin?
Mietin ja kokeilin, ja kas kummaa, asetukset löytyivät, ja rannekkeestakin löytyi sopiva asento. Parin pienen testilenkin jälkeen olin valmis. Kesken HCR:n huomasin, että kello oli omin päin päivittänyt asetuksiaan ja näyttikin nyt vain koko matkan keskinopeuden, ei kilometrin keskinopeutta, kuten olin määritellyt. Saman se on onnistunut tekemään vielä toistamiseen.
Mutta muuten kaikki toimii, ja pidän Polaria jatkuvasti ranteessa. Työpaikalla se on viisarinäyttöineen siistin ja asiallinen näköinen, mutta vapaa-ajan alkaessa sen sisältä paljastuu täysiverinen urheilupeto. Se on siis juuri sellainen kuin itsekin olen. Tai kuvittelen olevani.
Polar V800 on lyhyesti sanottuna loistava, todellinen huippuostos. Akun kesto on sellainen, että edes minä en pysty käyttämään maratoniin niin paljon aikaa, että se uupuisi.
Kävikö nyt sitten niin, että kerrankin kaikki meni oikein? No ei tietenkään. Kohta Forumin Gigantti jo ilmoitti myyvänsä kaikkea 15 prosentin alennuksella, ja muissakin Giganteissa hinta oli laskenut neljä euroa. Nielen kuitenkin tappioni urheasti, sillä kello on imarrellut minua juuri sopivasti. Sen kuntotesti on väittänyt, että olen huippukunnossa ja että olisin tällä suoritustasolla hyväkuntoinen vaikka olisin 35-vuotias. Ehkä minun ja kelloni ihaileva suhde onkin molemminpuolinen.