maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kilpailusuunnitelmia



Naapuri oli pihatöissä hölkätessäni ohi ja alkoi kysellä tulevista kilpailuista. Tämä naapuri juoksee maratonin vähintään kerran vuodessa ja aina alle neljän tunnin, joten en kehdannut sanoa totuutta vaan aloin puhua Pirkan hölkästä lokakuussa. Selitin, että ei nyt osaa enempää suunnitella, kun HCR jää väliin työasioiden vuoksi eikä oikein kunnostakaan tiedä pitkän talven jälkeen.
Naapuri oli kuitenkin sitä mieltä, että kesäkuun kilpailuihin ehtii mainiosti hankkia kuntoa. Aloin siis luetella mieleeni tulevia alkukauden kilpailuja ja suunnitelmiani mahdollisesti osallistua niihin. En tiedä kuinka moneen kilpailuun olisin tullut lupautuneeksi, jos en lopulta olisi saanut sanottua että "ei maar, tarttee tästä lähtee lenkkiä jatkaan":
Ja niin minä lähdin ja yritin näyttää reippaalta ja hyväryhtiseltä ja siltä kuin edessä olisi hyvinkin vähintään kymmenen kilometriä. En tullut sanoneeksi, että lenkin suunniteltu pituus oli kaksi kilometriä ja aikaa oli varattu sen verran, mitä ruoan kypsyminen uunissa kestäisi.
Olen joka tapauksessa aloittanut, aivan kuten lupasinkin. Ainakin olen saanut jonkinlaisen tuntuman uusiin New Balance -kenkiin. Vaihtelevalla lumi-, jää- ja asfalttipinnalla ne ovat tuntuneet sopivilta. Pitkät matkat ovat vielä toistaiseksi olleet mentaaliharjoituksen tasolla, mutta uskon siihen, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.



2 kommenttia:

  1. Hienosti aloitettu juoksu ja mukava kun olet päässyt turisemaan samanhenkisen naapurisi kanssa tärkeistä asioista. Itse mainitsen vastaavassa tilanteessa tähtääväni Vantaan Maratonille lokakuussa 2016, mutta paha kyllä aika rientää. Näyttää siltä, että joudun tekemään kalenterissani tilaa fyysiselle juoksulle mentaalipitkisten sijasta.

    VastaaPoista
  2. Nimimerkillä blogia kirjoittaessa on suuri kiusaus pidentää matkoja ja parantaa aikoja, mutta naapuria ei voi huijata. Etenkin kun kaikissa kilpailuissa tulokset ovat näkyvissä netissä. Pakko myöntää, että hiukan kaunistelin totuutta naapurillekin väittäessäni, että olisin syksyllä saattanut päästä alle neljän tunnin aikaan ilman jalkaan kolmenkympin kohdalla iskenyttä kramppia. Periaatteessa se oli kyllä totta. Se olisi tosin vaatinut viimeisen kympin juoksemista vain hieman maailmanennätystä nopeammalla vauhdilla.

    VastaaPoista