lauantai 7. toukokuuta 2016

Eräitä huomioita sairauksien vaikutuksesta, kevään edistymisestä sekä juoksutarvikkeiden hinnan ja toimivuuden käänteisestä vastaavuudesta

Maailma oli muuttunut parin viikon juoksutauon aikana. 

Tuskin olin ehtinyt saada lääkäriltä terveen paperit, kun jouduin ankaran taudin kouriin. Kuumetta, kurkkukipua, nuhaa, yskää, voimattomuutta, päänsärkyä. Siis ihan tavallinen flunssa. Se vei vuoteeseen pariksi päiväksi ja esti liikkumisen tehokkaasti. Kun ennen tautia oli vielä ollut parin päivän työmatka, juoksutauolle tuli mittaa kaksi viikkoa, ja kaikki tämä juuri kun olin pääsemässä taas jonkinlaiseen vireeseen. Onneksi tuleva työmatka oli estänyt ilmoittautumasta Helsinki City Runiin.
Tänään sain potemisesta tarpeekseni. Lähdin liikkeelle ja päätin juosta sen verran kuin hyvältä tuntuu. Alku oli tietenkin vaikeaa, jalat olivat kankeina ja ensimmäinen mäki sai hengästymään. Mutta mikä ilo olikaan tarkkailla maiseman muutosta. Kahdessa viikossa oli tullut kesä. Koivujen hento viherrys oli niin vastustamattoman kutsuva, että oli pakko jatkaa. Riisuin takin ja juoksin t-paidassa kohti kevätmaisemaa. Siinä häivähti jokin muisto etäisestä nuoruudesta, oli kuin mielessä olisi alkanut soida jokin ammoin unohtunut laulu, jossa elämä herää ja kaikki on vielä edessä, jossa odotetaan pitkää ja kuumaa kesää, jonka aikana voi tapahtua mitä tahansa.
Tässä iässä on turha odottaa, että kevään lupaus realisoituisi joksikin erityiseksi tapahtumaksi kesän aikana. Eikä silloin muinoinkaan mitään erityistä tapahtunut. Sen verran kevätajatukset kuitenkin kannustivat sairauden runtelemaa ruumista, että en malttanut kääntyä takaisin. Tulin juosseeksi kymmenen kilometriä. Juoksuindeksikin näytti aivan kelvollista lukemaa. Saattaisin sittenkin olla jonkinlaisessa kunnossa Ideapark-juoksun aikaan.
Tänään käytin toista kertaa uutta vesipulloa. Niitä on kaapissa monenlaisia, on Adidasta ja Davidia ja urheiluliikkeiden omia merkkejä, on vyötärölle kiinnitettäviä pullosarjoja ja ties mitä. Mutta nyt olen saanut parhaan kaikista: tavallinen pieni Novelle-pullo, johon olen kiinnittänyt jostain lentokentältä ostetun vissypullon korkin. Vettä tulee juuri sopivasti, "oikeista" pulloista sitä tulee usein liian ohuena suihkuna, pullo istuu käteen täydellisesti, ja kaiken lisäksi siinä on sopiva määrä vettä tavalliselle kympin lenkille. Mutta laadusta saa aina maksaa. Tässä tapauksessa peräti 10 senttiä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti