 |
| Juokseminen pidentää elämää vasta, jos pystyy juoksemaan lähes valonnopeudella, jolloin aika hidastuu. Koska kuva on tarttunut kameran kennolle, en tässä kuvassa ole selvästikään vielä saavuttanut tarvittavaa nopeutta. Pitääpä vielä tihentää askelta. |
Liikunta ei pidennä elämää. Niin kertoo Jyväskylän yliopiston tutkimus. Aktiivinen liikunta aikuisiällä ei edistä pitkää elinikää. Jos liikunnallisuuden ja korkean eliniän välillä on näyttänyt olevan yhteyttä, se johtuu vain siitä, että samat geenit vaikuttavat sekä liikuntahalukkuuteen että elinikään.
Tutkimustulos on hyvinkin järkeenkäypä ja vastaa omaa kokemusta. Tunnen selvästi, että aktiivinen liikunta olisi pitänyt aloittaa nuorena. Nyt hapenottokyky ei kerta kaikkiaan näytä kehittyvän mihinkään. Ja jos kehittyykin, niin pienenkin liikuntatauon aikana se romahtaa taas aiemmalle tasolle.
Missään tutkimuksessa ei tietenkään voida ottaa huomioon erinäisiä henkisiä seikkoja. En juokse saavuttaakseni pitkän iän, en juokse kehittääkseni verenkiertoelimistöäni, en juokse kilpaillakseni - tai no, ehkä vähän. Olen juossut ennen kaikkea mielenrauhan vuoksi. Harmillista on se, että juuri siihen aikaan vuodesta kun rentouttavaa juoksemista kaipaisi, olosuhteet käyvät lähes mahdottomiksi. Sen vuoksi taas kunto alkaa heikentyä, jolloin taas lenkit lyhenevät, jolloin taas kunto huononee jne.
Kiinnostava tieto tuossa Jyväskylän yliopiston ja Michganin yliopiston yhteistutkimuksessa on se, että rotilla aktiivinen liikunta saattoi jopa lyhentää elämää. Sekin on tärkeä tutkimustulos. Kun kuuntelee uutisia lamasta, terrorismista, ilmastonmuutoksesta, miljoonien pakolaisten virrasta ja kotimaisesta poliittisesta keskustelusta, elinikää vähentävä lenkki alkaa tuntua ihan hyvältä vaihtoehdolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti