Tänään meni 2700, viime kesänä sata metriä vähemmän. Tavoitteena on 3000 metrin rikkominen, mutta se näyttää olevan vielä kaukana. Pitäisi kai tyytyä tähän, tarkoittaahan se ikä huomioon ottaen erinomaista kuntoa. Ja kiristämisen varaa olisi ollut. En seurannut sykettä, ja nyt Polar näyttää että keskisyke olisi ollut vain 153 ja maksimi 181. Keskisyke ei kyllä pidä paikkaansa. Sykekäyrällä on tuossa matkan alussa selvästi kaksisuuntainen mielialahäiriö. Vikaa on joko Polarissa tai minussa itsessäni.
Pakko myöntää, että jossain määrin syyllistyn ennätysten tavoittelussa huijaamiseen. Ei, en pyöristä tuloksia ylöspäin. Teen juuri päinvastoin: en ota kaikkea itsestäni irti, sillä Coopertuloksen tai jonkin matkan ennätyksen pitää jäädä sellaiseksi, että pystyn sen vielä joskus rikkomaan.
Mutta miksi ihmeessä ihmisen on kiusattava itseään tällaisella? Vaikka rikkoisin 3000 metrin rajan, en saa siitä palkintoa. Olen voittanut vain itseni - mikä sekin on tietysti hyvä saavutus, kun ottaa huomioon kuinka kovan vastustajan kanssa silloin ottelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti