Mitali tuli taas kerran

Jos joku kysyy, miten juoksu meni, vastaan että mitali tuli.  

Voiko koko reitti olla pelkkää nousua, jos lähtö ja maali ovat samassa paikassa? Tiedän, että se on maantieteellinen mahdottomuus, mutta siltä Kuhmon maratonin reitti tuntuu. Tästä taulukosta voi nähdä syyn. Alempi käyrä kuvaa reitin profiilia ja siitä voi nähdä, että reitillä on paljon pitkiä nousuja ja laskut taas ovat lyhyitä. Nousu vie sopivasti voimat ja nostaa sykkeen eikä lyhyestä alamäestä ehdi hyötyä. Juoksin vain kympin, mutta maratonilla samat ylämäet mennään neljään kertaan. Kannattaisikohan järjestäjien harkita kiertosuunnan vaihtamista?

Tämä on tietenkin selittelyä siitä, että en päässyt sellaiseen tulokseen, johon olisi pitänyt pystyä. Sykkeen nousuun ja vauhdin puuttumiseen oli kyllä toinenkin syy. Takana oli kaksi viikkoa liikaa työtä ja liian vähän unta, joten lähtöpaikalla päätä särki.
Oma vika oli se, että lähdin liikkeelle liian nopeasti. Aluksi nimittäin kierrettiin urheilukenttä, ja sen hyvä juoksurata innosti ottamaan vauhtia. Syke kohosi jo ensimmäisen puolen kilometrin aikana aivan liian korkealle.
Tiesin, että mitään kympin ennätystä ei kannata lähteä tavoittelemaan. Arvelin pystyväni juoksemaan 5.30 kilometrivauhdilla ja kun ensimmäinen kilometri oli mennyt aikaan 5.20, pysyin tavoitteessa aina ensimmäiseen jyrkkään ylämäkeen asti. Keskinopeus alkoi jäädä tavoitteesta sekunti sekunnilta. Pitkät loivat ylämäet verottivat vauhtia, hitain kilometri meni aikaan 5.55. Silläkin vauhdilla ohitin yhden uupuneen kanssakilpailijan, mutta itseäni en pystynyt voittamaan. Viimeisellä kilometrillä en enää säästellyt, ja kun se meni aikaan 5.12 sain keskiarvoksi sentään 5.40. Sillä ajalla maraton menisi juuri alle neljän tunnin. Minulle olisi kuitenkin ollut turha tulla maalissa ehdottamaan lähtöä vielä kolmelle kierrokselle.
Jotkut vain jaksoivat, kolme parasta juoksi kympin raskaalla radalla kohtalaisen lämpimässä kelissä alle 36 minuutin. Omaan juoksuuni en ollut tyyväinen, vaikka en viimeiseksi jäänytkään. yritin muistaa, että olin kuitenkin parempi kuin ne tuhannet miehet, jotka eivät osallistuneet lainkaan.
Ilmapiiri oli rento, ja järjestelyt toimivat hyvin. Kaksi puutetta kuitenkin ilmeni. Hiukan epäselvässä risteyskohdassa edelläni juokseva lähti väärään suuntaan. Opastajia risteyksessä kyllä oli, mutta he juttelivat keskenään ja seisoivat väärässä kohdassa. Kanssakilpailijalle kertyi muutama ylimääräinen metri ja ainakin kymmenen sekunnin menetys ennen kuin häntä herättiin opastamaan.
Toinen huomautus menee maalitarjoilulle. Sitä ei ollut lainkaan. Maratonin huoltopisteeltä sai käydä ottamassa banaania ja rusinoita ja urheilujuomaa. Edellisellä kerralla kaksi vuotta sitten maalissa odotti oivallinen herkkupussi, jonka paikallinen K-kauppias oli lahjoittanut. Ei juoksu silloinkaan hyvin mennyt kovan helteen vuoksi, mutta tuollainen pieni ele jätti tapahtumasta paljon mukavamman muiston. Kehittäkääpä siis kuhmolaiset hyvää juoksutapahtumaanne vielä lisää!

Pitkästä aikaa pitkällä lenkillä

Ei, en ole juoksennellut näin eksoottisessa paikassa. Tämä kuva reittini varrelta on käsitelty Prisma-nimisellä sovelluksella, jolla olen innostunut leikkimään viime päivinä. 

Pääsinpä lopulta juoksemaan. Matkaa kertyi 11 kilometriä ja lenkin aikana ehdin katsella peräti kolmen järven kimallusta. Kierros oli suurin piirtein sama kuin täkäläisellä maratonilla, jolloin se mennään tietysti neljään kertaan. Reitti näyttää tasaiselta, mutta siinä on kavalan pitkiä loivia nousuja. Siitä huolimatta kaikki sujui nyt hyvin. Matkan tosin keskeytti työpuhelu, joka vei puolitoista minuuttia, mutta siitä huolimatta keskivauhdiksi kohtalaisella sykkeellä tuli vaivattomasti 6.15. Kun askeltiheyskin oli tasan 180 eikä yksikään hyttystä isompi petoeläin ollut käynyt matkalla kimppuuni, saatoin olla tyytyväinen.
Vielä tyytyväisempi olin, kun katsoin suihkusta tultuani ikkunaan. Se oli jo pisaroiden täplittämä ja kohta alkoi vettä tulla kunnolla. Tämä jäänee ainoaksi pitemmäksi lenkiksi tällä viikolla, mutta onneksi se oli sitäkin onnistuneempi.
Reitillä on muuten yllättävän paljon vaikutusta siihen, miten pitkältä matka tuntuu. Tällä lenkillä en joutunut palaamaan lainkaan samoja teitä. Kun maisema vaihtuu koko ajan, matka etenee kuin huomaamatta. Kotona minulla on käytännössä vain yksi mahdollisuus juosta kymppi niin, että en palaa samaa tietä takaisin. Myös 16 kilometrin lenkin saan tehtyä, mutta lyhyemmillä matkoilla on aina palattava tulojäljilleen ja sehän ei ole motivoivaa.
Vieläkään en tiedä, pääsenkö osallistumaan lauantaiseen juoksutapahtumaan. Seuraava päivitys voisi siis olla jopa kisaraportti, mutta yhtä todennäköistä on, että työt sitovat minut tiiviisti juuri juoksun aikoihin.

Työ haittaa harrastusta

Kaksi viikkoa kuluu taas karhujen mailla. Olen kovasti odottanut sellaista kirittäjäksi, mutta vielä toistaiseksi niitä on pitänyt mennä kuvaamaan itärajan tuntumaan. 

Jompikumpi lukijoistani on ehkä ihmetellyt blogipäivitysten puuttumista. Kävisikö selitykseksi se, että teen kahden viikon ajan työpäiviä, jotka alkavat aamukahdeksalta ja päättyvät joskus vasta lähempänä puoltayötä.
Festivaalityön aikana ei juuri ehdi edes juosta saati sitten kirjoittaa siitä. Aamun varhaisina tunteina olen ehtinyt tehdä muutamia lyhyitä lenkkejä pysyäkseni edes jonkinmoisessa kunnossa. Sunnuntaina saattaa olla juuri sen verran väljempi aikataulu, että ennätän kymmenen kilometrin lenkille. Harmillista etenkin kun pitäisi päästä kokeilemaan uusia kenkiä. Jalkinevalikoima täydentyi taas yksillä Adidaksilla, joiden ihmeellinen joustopohja aivan varmasti siivittää minut aivan uusiin ennätyksiin. Odottakaapa vain, pian minut ostetaan Turkin maajoukkueeseen.
Olin kylläkin jo päättänyt, että nykyinen kenkävalikoima riittää loppuiäksi, mutta kun Ideapark-juoksusta voitettu lahjakortti piti johonkin käyttää, niin lankesin taas uskomaan kenkävalmistajan suuria lupauksia. Onneksi kevään kenkämallistoa sentään myytiin puoleen hintaan. Se on harrastajan etu, mutta muuten aivan käsittämätöntä. Vaatteiden muoti muuttuu nopeasti, mutta eiväthän ne juoksukengät mihinkään vanhene. Mutta olkaamme kiitollisia valmistajien kvartaaliajattelusta. Olen ollut huomaavinani, että vähänkään pitempään harrastaneet eivät koskaan joudu ostamaan normaalihintaisia kenkiä, vaan tietävät niitten aina tulevan pikaisesti alennusmyyntiin.
Harvaksi jäävä juoksutahti ei sinänsä haittaa. Olen jo ehtinyt huomata kuntoni kasvavan parhaiten kun palautumisaikaa on riittävästi. En ole vielä ehtinyt edes paikalliselle urheilukentälle. Täällä on nimittäin erinomainen juoksurata vapaasti käytettävissä. Viime kesänä kokeilin siellä lyhyitä matkoja ja ajatuksena oli mennä radalle testaamaan 12 minuutin juoksukuntoa. Sunnuntaina voisin ehtiä, mutta silloin siellä on vuosittainen harrasteautonäyttely.
Paikalliseen viikon kuluttua järjestettävään juoksutapahtumaankaan en taida ehtiä töiden vuoksi. Toissa vuonna ilmoittauduin paikalliselle puolimaratonille. Viime hetkellä jänistin ja vaihdoin sen kymppiin. Arvelin etten kahden viikon työputken jälkeen jaksaisi juosta 21 kilometriä, vaikka lämpöä oli vain 30 astetta.

Hyötyliikuntaa

Näissä maisemissa juokseminen yhdisti huvin ja hyödyn. 

Auton huollattaminen on yksi niitä ihmiskunnan vitsauksia, joka on vain hyväksyttävä. Joskus olen jäänyt odottamaan, mutta se on tappavan pitkäveteistä. Kun odotustilan repaleiset autolehdet on tutkittu pikkuilmoituksia myöten ja esillä olevien autojen renkaat potkittu, ei muuta älyllistä virikettä enää ole tarjolla. Sen jälkeen ei voi muuta kuin istua, tuijottaa tyhjyyteen ja vajota talvihorrosta muistuttavaan olotilaan.
Toisin oli eilen. Jätin auton aikaisin aamulla huoltoon enkä voinut jäädä odottamaan, tällä kertaa kun piti vaihdattaa haljennut tuulilasikin. Lähdin siis juosten kotiin. 14 kilometriä kaupunkimaisemaa, viehättävää rantatietä, vettä, metsää, tasaista ja mäkiä, aivan ihanteellista juoksumaastoa. Syke pysyi sopivana, lämpötila oli 15 asteen tuntumassa, taivas oli pilvinen, mutta sade ei alkanut.
Miksi ihmeessä en ollut tätä keksinyt aikaisemmin? No siksi, että huolto oli aina sattunut sellaiseen aikaan, että taivaalta tuli jäätävää räntää tai tiet olivat iljanteisia.
Kaiken lisäksi näissä olosuhteissa juoksu vielä sujui hyvin ja kevyesti. Juoksuindeksikin kohosi korkeammalle kuin koskaan aiemmin tänä vuonna. Kerrankin oikeaa hyöty- ja huviliikuntaa!
Tämä kokemus antoi energiaa melkei koko päiväksi. Hyvä tuuli kesti aina siihen asti, kun sain autohuollon laskun.