sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Aikatavoitteet saivat jäädä

Ensimmäisten kilometrien aikana askel oli vielä näin lennokas, mutta sitten juoksusta tuli kamppailua keskeyttämistä vastaan. 


Sillä hetkellä päätin keskeyttää. Kramppi oli iskenyt jo pari kertaa, mutta huoltopisteen suolakurkkujen avulla olin päässyt jatkamaan. Nyt tuntui etten saa jalkaa liikkumaan enää minnekään, kouristukselta tuskin pystyisin edes kävelemään. Kilometrejä oli takana vasta 30.
Silloin hän lennähti paikalle kuin pelastava enkeli, kaivoi repustaan suolatabletteja, tarjosi urheilujuomaa, hymyili, rohkaisi ja kannusti, ja niin jatkoin taas jo kovin hidastunutta matkantekoani.
Hän oli juuri oikealla paikalla oikeaan aikaan. Tuo tuntemattomaksi jäänyt huoltaja oli vain yksi ilmentymä Kankaanpään maratonin ilmapiiristä. Taivallukseni oli viimeisellä kymmenellä kilometrillä ontuvaa ja kaikille kävi selväksi, ettei minusta tule oikeaa maratoonaria, mutta pienintäkään ylenkatsetta ei ollut sen paremmin järjestäjien kuin toisten kilpailijoiden taholta. Vain kannustusta, ymmärrystä ja rohkaisua. Sen takia tämä kannatti taas kokea.
Olosuhteet olivat kohdallaan kaunista syyssäätä myöten. Itse juoksu meni kuitenkin alle kaikkien odotusten. Jo ensimmäisen kympin aikana huomasin, että nyt ei vain kulje. Ehkä lähdin liian nopeasti, mutta toisaalta kramppi olisi saattanut iskeä yhtä hyvin hitaammassakin vauhdissa. Syytän kolmen viikon juoksutaukoa. Polven kipeytyminen sekoitti valmistautumisen perusteellisesti. Vasta viimeisellä viikolla polvi oli kivuton, mutta siinä vaiheessa ei enää kannattanut juosta. Etenkin pitkiä lenkkejä olin tehnyt aivan liian vähän.
Vuosi sitten olisin ollut selvästi paremmassa kunnossa. Silloin juoksin kuitenkin vain puolikkaan, koska en kuitenkaan olisi pystynyt tavoittelemaan neljän tunnin aikaa.
Nyt huomasin jo 25 kilometrin kohdalla, että saan unohtaa kaikki aikatavoitteet. Päämääränä oli enää maaliin pääseminen. Sain nyt kuitenkin juostua yhteen menoon kolme ensimmäistä kierrosta, vasta viimeisellä kierroksella oli pakko antaa periksi ja muuttaa kävelyvauhtiin hiipunut ontuva juoksu kävelyksi.
Maalisuoralla sentään otin loppukirin ja sain parannettua ennätystäni 20 minuutilla. Onhan sekin saavutus. Siihen ei edes Usain Bolt pysty.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti