Onko vika minussa vai tavoitteessa?

Laitan tähän kuvan Sibelius-juoksupaitani selästä, sillä tämän selkäpuolen pääsi näkemään juoksun aikana vain aniharva. 



On se niin väärin. Toiset saavat harjoitella juoksua tosissaan vaikka kuinka kauan, ja sitten tulee joku hiihtäjä ja voittaa kaikki. Näin kävi Hämeenlinnassa sekä miesten maratonilla että naisten kympillä. Iiro Niskanen on juossut maratonin vain pari kertaa, mutta on hiihtäjänä SM-tasolla, naisten kympin voittanut Ida Ingemarsdotter taas on hiihdossa peräti olympiamitalisti.
Joiltain se vain käy vaikka ensimmäisellä kerralla. Toisin kuin monet uskovat, me emme ole tasa-arvoisia. Toisilla on geeneissään avaimet menestykseen jossain lajissa, toisilla taas toisessa lajissa, ja useimmilla ei missään.
Se on totuus, joka on hyväksyttävä. Toisaalta on myös hyvin lohdullista tietää, että vika ei välttämättä ole omassa harjoittelussa eikä asenteessa. Minulla vain ei ole sellaisia geenejä, joilla saavutettaisiin riittävä hapenottokyky. Jos sellaiset on, lajillakaan ei näytä olevan väliä, vaan sama ihminen voi vaivatta siirtyä hiihdosta juoksuun.
Huonosti sujuneen ja vaivaisesti alle kahden tunnin aikaan päättyneen Hämeenlinan puolimaratonin jälkeen olin jo luovuttamassa. Tajusin etten koskaan pääsisi alle neljän tunnin maratonaikaan. Mutta entä jos vika onkin tavoitteessa? Neljä tuntia voi olla 57-vuotiaana juoksemisen aloittaneelle ja ilmiselvästi vailla marataongeeniä syntyneelle ihmiselle tarpeettoman kova tavoite. On siis vaihdettava tavoitetta ja pyrittävä ensin sellaiseen, minkä voi saavuttaa.
Ensimmäinen tavoitteeni oli ylipäätään juosta maraton. Sen saavutin puolentoista kuukauden harjoittelun jälkeen. Toinen tavoite oli kilometrin juokseminen alle neljän minuutin. Siihen pääsin viime kesänä. Kolmas tavoite oli 25 minuutin alittaminen vitosella, ja se onnistui helposti pari viikkoa sitten. 50 minuutin alittaminen kympillä on vielä tavoitteena. Puolikas alle kahteen tuntiin sujui lokakuussa Kankaanpäässä ja vielä jäi muutama minuutti pelivaraakin. Vielä on tavoitteena 50 minuutin alittaminen kympillä.
Ellen sattumalta jonain aamuna herää uudet geenit ruumiissani, joudun nyt asettamaan itselleni uuden maratontavoitteen: yli puoli minuuttia lisää armonaikaa joka kilometrille. Neljä ja puoli tuntia siintäköön silmissäni uutena päämääränä, jota kohti juoksen seuraavat pari kuukautta.