Liikkeelle tauon jälkeen

Tällaiseen maisemaan on aivan pakko päästä juoksemaan. 

En voinut vastustaa kiusausta. Sateisen yön jälkeen ilma oli raikas ja tuoksuva ja kainuulainen rantapolku avautui edessä kutsuvana. Oli pakko pitkästä aikaa laittaa juoksukengät jalkaan ja lähteä liikkeelle. Hölköttelin hitaasti, eihän täällä päin muutenkaan mitään kiirettä pidetä. Garmin oli myös mukautunut kainuulaiseen sielunmaisemaan eikä turhaan hoppuillut satelliittien löytämisen kanssa. Vasta jossain puolimatkassa se sai sijaintini selville. Mutta eipä tässä nyt juostukaan kelloa vastaan. Ainoa vastustaja oli oma kunto.
Olen ollut juoksematta toukokuusta asti. Ensimmäiset yritykset talven jälkeen päättyivät kehnosti. Minkäänlaista vauhtia en saanut pidettyä ja vakuutuin siitä, että terveydentilassa on jotain vikaa. Lääkäri ei löytänyt mitään erityisempää. Oli siis vain myönnettävä, että olen taas ikääntynyt ja talvikauden kuntonotkahduksesta on entistä hitaampaa nousta.
Päätin jo, etten luovuta vaan jatkan sitkeästi ja yritän päästä takaisin juoksukuntoon. Lähdin normaalille kympin lenkille, juoksin hitaaasti, hengästyin silti, ja päätin lyhentää lenkkiä parilla kilometrillä. Ja sitten se iski. Polvessa tuntui äkkiä sellainen kipu, että jalka tuntui menevän voimattomaksi. Oli pakko levätä vähän. Pian jatkoin, ja taas sama kipu. Lenkin loppuosa meni kävelyksi.
Ja siihen se loppui, en uskaltanut juosta, sillä välillä kipua tuntui jo kävellessäkin. Olin varma oireiden ohimenevyydestä, mutta niin ne vain jatkuivat. Jotain tietysti oli pakko tehdä. Siispä olen pyöräillyt, sehän on ainakin hyvä tapa saada peruskunto takaisin.
Ja jos muuten olisi huvittanutkin kokeilla, ennätyshelteet vaimensivat sellaiset mielihalut tehokkaasti Olen jälleen Kuhmossa, ja täällä on ollut koko ajan niin tukalan kuumaa, että juokseminen ei aivan ensimmäisenä ole tullut mieleen.
Uiminen sen sijaan on maittanut, sillä rantakin on aamuisin rauhallinen. Tänä aamuna sade kuitenkin jatkui. Eikä silloin tietenkään voi mennä uimaan, uimisen jälkeenhän saattaisi kastua. Ja ilmakin oli viilentynyt.
Siispä päädyin pitkän tauon jälkeen juoksemaan muutaman kilometrin lenkin. Löntystämistähän se oli. Mutta syke pysyi ihmeen kohtuullisena koko ajan. Ja mikä tärkeintä: ensimmäistä kertaa tänä kesänä juokseminen tuntui jotenkin mukavalta. Eikä polvi nyt ainakaan ole yhtään kipeä.
Mistä minä nyt keksin tekosyyn olla lähtemättä lenkille?