Paluu Tampereelle

Vauhdinjakotaktiikassa oli vain yksi vika. Se oli suunniteltu 18 kilometrin mittaiselle puolimaratonille.  

Maksimivauhti 1.18 kilometrillä enkä siltikään päässyt alle kahden tunnin! Polarin keräämät tiedot saavat minut hämmästymään. Kunnes muistan, että unohdin ajanoton päälle ja sammutin kellon vasta lähdettyäni ajamaan pysäköintipaikalta kohti Ratinan siltaa. Polar ehti onneksi tallentaa tilastoihinsa näin huikean maksimivauhdin.
Palasin tänään Tampereen tunnelmiin ja aloin tutkia tarkemmin taulukoita. Kun ajanottokäyrän katkaisee oikeasta kohdasta, voi nähdä taktiikkani onnistuneen täydellisesti. Olin suunnitellut juoksevani ensin rauhallisesti kuuden minuutin vauhdilla ja kiristäväni vähitellen tavoitteeseen. Olin myös päättänyt ulosmitata hyödyn alamäkiosuudesta, jonka muistin alkavan seitsemän kilometrin paikkeilla.
Vauhtikäyrä osoittaa myös, että en ollut varautunut siihen, että puolimaraton jatkuisikin 18 kilometrin jälkeen vielä kolmen kilometrin verran. Parannusta edelliseen puolikkaaseen tässä suhteessa oli kuitenkin huomattavasti. Lempäälän Ideapark-juoksussa 2016 yllätyin jo kahdeksan kilometrin kohdalla siitä, että juostavaa olisi vielä 13 kilometriä, vaikka olin jo käyttänyt kaikki voimani.
Jos ei oteta huomioon tätä katalaa reitin mittaamista yli 21 kilometrin pituiseksi, Tampereen Pyrintö ansaitsee kiitokset hyvistä järjestelyistä. Opastusta oli siellä missä pitikin, järjestelyt toimivat sujuvasti ja Keskustorilla oli nyt jo riittävästi bajamajoja.
Juoksijoiden maalissa saama ruokapakettikin oli asiallinen: pari erilaista patukkaa, banaani, juomaa, siemennäkkäriä. Erityisen herkulliseksi tuttavuudeksi osoittautui siemennäkkileipä. Se oli niin hyvää, että kävin juuri ostamassa sitä lisää. Yksi vakava ongelma siinä kylläkin oli: sitä ei ollut tehnyt Leivo tai Linkosuo vaan Rosten, siis turkulainen leipomo. Kuvitelkaa, turkulaista leipää tamperelaisille!
Tämähän nyt on melkein samaa kuin töppäisi tamperelaisessa small talkissa. Siinähän ennestään tuntemattomat heti tarkistavat että ooksää tota niinkun ton Tapparav vai Ilveksem miähiä. Siihen voi kyllä vastata että em mää ny niin tiärä, emmää niin tosta lätkästä. Mutta siihen ei voi vastata, että em mää oikeen oo kummankaam miähiä kum mää kannatan tota Tepsiä. Tai jos näin vastaa, on parasta olla sellaisessa juoksukunnossa, että pystyy siirtymään nopeasti Tammerkosken partaalta Aurajoen rannoille.